torstai 12. maaliskuuta 2015

Rekan TTA -leikkaus

24.2.2015 Hämeenlinnan Animagissa Tarja Forell diagnosoi Rekalle ristisiderepeämän. Kyseessä siis sama nivelrikkopolvi jossa myös niveltulehdus. Reka rauhoitettiin ja Forell tunnusteli polven jne. Soitin käynnin jälkeen heti Univettiin, koska Animagi on Hämeenlinnassa niin pieni, ettei tee tuollaisia operaatioita. Lähin Animagi joka olisi leikannut, on Tampereella. En kuitenkaan halunnut lähteä sinne asti, koska mielestäni oli tärkeää, että Reka pääsee leikkauksen jälkeen heti nopeasti kotiin ja että kontrollit jne ovat lähellä omaa kotia. Mun luota kun tohon Hattulan Univettiin ajaa noin 10 - 15 min. 

Univetin internetsivut kirjoittavat TTA -leikkauksesta seuraavasti:

"Tavallisin ortopedinen vamma koiralla on ristisidevamma. Ristisidevamman hoitomenetelmä riippuu mm. koiran koosta, rodusta, iästä, aktiivisuudesta, ja käyttötarkoituksesta. Kun leikkaus on tarpeen, on syytä valita se leikkaustapa, mikä on paras juuri kyseiselle potilaalle. Isoille aktiivisille koirille on kehitetty uudenaikaisia leikkausmenetelmä, ns. TTA-menetelmä (Tibial Tuberosity Advancement). TTA-menetelmä soveltuu erityisesti suurten ja jättirotuisten koirien polven ristisideleikkaukseen.

TTA-tekniikassa sääriluun harjanne siirretään eteenpäin ja polvinivelen kulmaa muutetaan, jolloin ristisiteen repeämisen aiheuttama polvinivelen löysyys saadaan korjattua. Uuden tekniikan ansiosta jalan toimintakyky palautuu huomattavasti nopeammin."
Univetin eläinlääkäri, Juha Virolainen oli juuri kyseisen viikon lomalla. Olin soitellut hänelle kyllä jo aikaisemmin operaatiosta, koska ristariepäily oli jo olemassa. Univetistä varattiin Rekalle heti operaatioaika ja aika oli 3.3.2015. Reka söi kipulääkkeenä Norocarppia siihen asti. 

3.3. olin ihan paskana. Ennen sitä tietysti piti selvittää, että millä maksan koko homman. Hinta-arvioksi annettiin 1800 - 2000e operaatio + lääkkeet + kontrollikuvat + fysiot jne... Epäiltiin Hoon kanssa, että vakuutus ei maksaisi ristisiderepämää ja oltiin varauduttu maksamaan koko homma puoliksi. Reka on kuitenkin edelleen meidän yhteinen koira, vaikka ei ollakaan yhdessä ja otus asuu mun kanssa. 

Iskä oli taas maailman paras iskä ja vaihtoi vuoroa töissä, että pääsi meidän mukaan sinne leikkaukseen. Mullahan ei ole omaa autoa jne.

Meidän piti olla Univetissä 08.45, mutta oltiinkin paikalla jo 08.05. Mua jännitti varmaan enemmän kun Rekaa. Tosin Rekallakin syke oli hieman korkea kun Juha kuunteli sen sydämen, mutta Reka oli muutenkin aika paniikissa ja yritti lähteä huoneesta vaan pois. Raukka aristaa vieraita muutenkin ja sitten taas kopeloitiin. Lämpö normaali. Reka sai esilääkityksen ja olin sen kanssa siinä huoneessa odottamassa, että ne ottaa Rekan sinne valmisteltavaksi. Se esilääkitys oli kamala, odotin että se olisi ollut joku rauhoittava tms mutta se oli sellainen, joka nosti sen sykettä ihan helvetisti. Se oli ihan kamalaa. Ajattelin että sen sydän poksahtaa...



Sitten ne hoitajat ja se lääkäri tuli takaisin, kuulin kun ne kinas oven takana siitä että nostetaanko Reka vai miten tehdään. Se yksi hoitaja tuntui olevan sitä mieltä, että Reka suunnilleen raatelee sen jos ne nostaa sen pöydälle. Teki  mieli avata se ovi ja sanoa, että minä nostan sen itse jos on noin vaikeeta....

Rekalle laitettiin kuitenkin kuonokoppa, koska esilääkitys poistaa tosiaan estoja jne. Sitten se nostettiin pöydälle ja sitten ne oli viemässä sitä. Muistan koko loppuelämäni sen Rekan ilmeen kun ne lähti viemään sitä ja mä jäin siihen huoneeseen. Vaikka se oli ihan sekaisin siitä lääkkeestä, se katsoi mua tosi hätääntyneesti, että enkö mä tule sen mukaan.... itkettää edelleen kun ajattelee edes sitä tilannetta. 

Sitten menin takaisin siihen lääkäriaseman aulaan missä iskä odotti mua, ja itkuhan siinä tuli aivan heti... 

Venasin koko sen ajan siinä aulassa. Iskä kävi kaupassa hakemassa ruokaa tms. Joskus yhden aikaan kysyin, että missähän vaiheessa se Reka on... vähän yli klo 14 Juha tuli ja pyys meidät siihen, näytti kuvan siitä Rekan jalasta mihin se implantti on laitettu jne ja kertoi että Rekan veriarvot jne oli ihan normaalit. Ristiside oli täysin poikki, nivelkierukka ehjä (onneksi!!!). 

Sitten ne hoitajat toi Rekan huoneeseen, Rekalla oli putki kurkussa varmuuden vuoksi, että happi kulkee. Ja kanyyli vielä paikoillaan, että jos tulee takapakkia niin saa nopeesti veriyhteyden. Kieli roikkui ulkona, kaveri näytti aika kuolleelta. Reka siis oli ihan tajuttomana edelleen. Herätettä ei kuulemma anneta tommoisissa, että se koira saa herätä itse unen kautta "luonnollisesti". 

Siitä Reka alkoi sitten heräilemään. Sille oli laitettu opiaattilaastari kipua varten kylkeen ja jalka oli paketissa siististi. Epiduraalin takia sen jalat ei kantanut, joten kun se oli hieman heräillyt niin kannettiin se autoon kahden hoitajan ja iskän kanssa. Onneksi saatiin kantoalustaa sieltä lainaksi. Koko automatkan Reka piippasi takapenkillä ja oli sekaisin kun seinäkello. 

Oli ihan saatanamoinen duuni saada se iskän kanssa kaksin kannettua kotiin. Iskällä on sedan joten takapenkkitilaa ei tosiaan ollut liikaa... 



Rekan jalat ei kantaneet vielä illallakaan. Jätkä alkoi itkemään ihan tajuttomasti pissahätää, joten en voinut muuta kuin laittaa pyyhkeen sen alle ja painaa virtsarakkoa, jotta se tyhjenisi. Jätkä rauhoittui heti. Oli kuitenkin siis niin tajuissaan, ettei tahtonut vapaaehtoisesti pissata allensa. Mutta kun jalat eivät kantaneet niin ulos ei päässyt joten pakko... 

Ekan kerran ulos päästiin jo yöllä, Reka lähti kolmella jalalla, mutta käytti ihan pienesti pakettijalkaansa. 

Koko yön jätkä itki pienesti. Se oli ihan yhtä helvettiä, kun en tiennyt, että mikä on. Kotiutusohjeissa luki, että opiaattilaastari aiheuttaa harhoja ja uikutus johtuu siitä. Valvoin koko helvetin yön ja koitin rauhoitella jätkää. Nimeensä se reagoi ja oli pari sekunttia hiljaa, mutta sitten se koomailu ja ohituijottaminen jatkui taas itkun kera. Tässä on siis keskiviikkoaamulta videota, olin itse ihan loppu... 

(toi tyynyliina on peittämässä opiaattilaastaria ettei se pääse nuolemaan sitä, koska en pitänyt kauluria sillä heti kun jalka oli vielä paketissa ja vahdin koko ajan ettei se koske jalkaan)

Soitin Univettiin ja kysyin, että mitä helvettiä mä teen ton kanssa, että se itkee taukoamatta. Hoitaja kävi kysymässä lääkäriltä ja saatiin lupa ottaa opiaattilaastari helvettiin. Vaikutus kestäisi kuulemma vielä noin 10h. Jos Rekalle tulee kipuja saisi se Rimadylin lisäksi tramaleita tms, koska otettiin laastari aikaisin pois. Jo parin tunnin päästä laastarin poistamisesta Reka nukahti. Ja itekin pääsin vihdoin vetämään parin tunnin unet.

Iskä tuli iltapäivällä käymään ja sain nukuttua, kun se vahti Rekaa. Itseasiassa Reka kyllä nukkui mun kanssa sängyssä, mutta iskä puuhasteli kaikkea täällä (muun muassa teki ruokaa), niin siihen nukahtaa aina :D Rauhottavaa touhua jostain syystä. 

Tässä on seuraavalta päivältä muistaakseni kuva.


Rekan makuullemeno paketin kanssa oli tosi hasardia. Pakettihan ei taipunut yhtään ja pelotti, että se murtaa koko jalkansa kun könyää ton kanssa. Jonkun verran se myös valui alaspäin ja kun se oli valunut jonkin verran  sheivatun alueen "yli" niin otin paketin pois. Torstaina. Sitä olisi voinut pitää ja olisi ehkä hyväkin ollut lauantaihin asti, mutta ei tosta touhusta paketin kanssa tullut mitään. Alasmeno helpottui heti kun jalka edes vähän meni koukkuun. Aloitettiin haavan suihkuttelut heti. Haavaa piti siis suihkutella pari kertaa päivässä. Suihkuttelu käsitykseni mukaan poistaa kuollutta solukkoa ja tehostaa verenkiertoa = haava paranee nopeammin. 

Kauluria pitää pitää, ettei kaveri nuole haavaa. 

Ennen suihkuttelua, just avattu haavapaketista.

Reka ei pidä kaulurista. 

Perjantaina illalla koin järkytyksen kun Reka söi ruokaansa. Sen leikatun jalan kinner oli turvonnut ihan helvetisti. Se oli tyyliin golfpallon kokoinen. Ja eikun soittoa taas Univettiin... Todennäköisesti tulehdus. Hoitaja sekoili jotain, että pitäisi aloittaa antibiootit. Minä siihen, että onhan tämä syönyt leikkauspäivästä asti antibiootteja... mentiin lauantaina näyttämään jalkaa eläinlääkäri Petralle. Vaihdettiin Rekan antibiootit, Petra kirjoitti papereihin että todennäköisesti pieni haavainfektio tai imusuonitulehdus. Rekan jalasta otettiin nopea kuva, ja implantti oli hyvin paikoillaan (ei siis johtunut siitä). Vaihdettiin antibiootit. Tulehdusarvot olivat koholla.  

Tein kintereeseen kylmäkuumahoitoa. Eli vuorotellen muutaman minuutin ajan kylmää ja kuumaa, jotta aineenvaihdunta tehostuisi ja turvotus häviäisi. Nyt tällä hetkellä kinner ei ole turvonnut joten uskon tulehduksen laantuneen.



Kaulurin kanssa kesti 4 yötä, että päästiin nukkumaan kokonaisia 7-8 tunnin yöunia. Jätkä meni ihan paniikkiin tosta. Lisäksi kun toi on niin helvetin iso laitos niin se törmäili sen kanssa joka paikkaan eikä päässyt oikein maatenkaan hyvin... nyt menee jo paremmin. 

Ulkona Reka käyttää jalkaa jo aika mallikkaasti tasaisella. Pienissäkin ylämäissä (joita koitetaan välttää, tosi vaikeaa kun asuu mäen päällä...) huomaa, että jalassa on käyty. Tasaisella ei välttämättä huomaa. Reka inhoaa haavan suihkuttelua, nostaa ja aristaa jalkaansa aina. Syönyt normaalisti leikkauksesta lähtien.

Vielä seuraavat 7 viikkoa käydään vaan tarpeilla pihalla ja sen jälkeen saa lisätä liikuntaa pikkuhiljaa. Tikit poistetaan maanantaina ja silloin varataan Rekalle myös ensimmäinen fysioterapiakerta. Aion käydä sen kanssa siellä muutamia kertoja, koska haluan että jalasta tulee mahdollisimman hyvä. Ensimmäinen fysioterapiakerta kuuluu operaation hintaan, samoin tikkien poisto.

Maksoin (maksettiin) leikkauksesta n. 2200e (operaatio, lääkkeet, kauluri, suojapuntti, eka fysiokerta, haavakontrolli). Fysiot maksaa muistaakseni ekan kerran jälkeen 55e kerta. Lauantain päivystysreissusta maksoin 170e. Kontrollikuvat otetaan kuuden viikon päästä leikkauksesta eli huhtikuun puolessa välissä. Niille hintaa tulee noin parisataa. 

Nyt näyttää meno jo aika hyvältä, ottaen huomioon että leikkauksesta on tosi vähän aikaa. 

Tässä kuva haavasta 8 päivää leikkauksen jälkeen:

Ja potilas itse lähettää terkkuja:

Lievästi sekava postaus, mutta toivottavasti jollekin samassa tilanteessa olevalle on apua. Vastaan mielelläni myös kysymyksiin Rekan leikkauksesta, jos sellaisia tulee. 

Ja päivitän toki miten Rekan fysiot jne menee. :) 
Nyt ei oikein kuulu itselle mitään muuta kuin tuon otuksen hoitoa, vaikka joku kehtasikin ehdottaa että jättäisin sen yksin kotiin häsäämään... hohhoijaa. Koitan päivitellä muutakin pian. :) 

maanantai 23. helmikuuta 2015

White trash skandaali iskee pian

<3

Ja sit itse asiaan.

Heräsin jostain syystä tänään jo 7.25... silti en oo saanut mitään järkevää aikaiseksi, paitsi kirjoitin yhden kulttuuripolitiikan esseen melkein valmiiksi. Aika kuiva aihe jos saa sanoa. Sit ois vielä muutama essee sitä ja sitten yrittäjyysesseet ja sit kansalaistoiminnan perusteet... hohhoijaa. Tekemistä olis sinällään kyllä, kun vaan ottais ja tekis.

Heitin pari blondausta tukkaan ja latvoissa on niin paljon noita värijäämiä, että ei se vihree vaan lähteny sieltä. Leikkasin sit latvat pois ja nyt itken kyl pikkusen verta (skandaali !!!!!!!!!) mut aina on tukka kasvanu takas, luotan siihen nytkin :)


Rekalla on huomenna taas lääkäri. Sen polvesta on nyt oletettavasti mennyt ristisiteet. Vitun hyvä homma, TTA -leikkaus kun on niin halpaa lystiä. Mutta ei voi mitään, sellasta on kun on tommosen otuksen ottanut. Pakko hoitaa se kuntoon. Toinen on ihan raasu ja ei käytä oikein tota yhtä jalkaansa, toivottavasti päästään pian leikkaukseen. Kirjoitan siitä ja Rekan jalasta sitten enemmän, jos leikkaus tulee. Huomenna tulee tosiaan tuomio. 

Muuten mun elämässä ei tapahdu mitään. 
Kohta pitäis keksiä, että mihin hakee kouluun jne. Siinähän sitä on... psykologia kiinnostais, mutta on niin vaikea päästä. Etenkin kun en ole kirjoittanut psykologiaa - Tampereen yliopistoon otetaan muistaakseni 17 sisälle pelkän pääsykokeen perusteella... :D Isot mahikset siis. Mutta toisaalta, jos joku kiinnostaa niin onhan sitä yritettävä. 

Reksu lähettää terq ja sanoo olevansa black trash. 


Nyt me pelataan vähän Skyrimiä. :) 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Missing you comes in waves

Tiedättekö sen tunteen kun tiedostat, että susta ja toisesta ei enää kaiken sen jälkeen voi tulla mitään. Tai että se vaatisi molemmilta niin paljon, etkä usko että se toinen on valmis antamaan sitä kaikkea teidän eteen? Mutta silti sä rakastat sitä toista edelleen niin paljon, että et voi päästää irti. Ja aina kun se toinen antaa muille huomioo, ystävystyy vastakkaisen sukupuolen kanssa jne elää "normaalia elämää", sun sydän hajoaa uudelleen ja uudelleen, koska se toinen ei hymyile sulle, se ei herää ajatellen sua eikä se ainakaan ikävöi sua. Saatika rakasta.


Mulla on sellanen olo.


Musta tuntuu, että mä hukun. Hidastetusti. Tai että tukehdun. Hidastetusti. Että mua kidutetaan hitaasti, niin että pysyn just ja just hengissä ja tajuan kaiken. Että mulle annetaan happea vaan sen verran, että pysyn elossa. Aina ei sitäkään. 


Muutama kuukausi sitten mun sydän hajotettiin miljoonaan palaan. Ja aina kun ne palat yrittää löytää toisiaan ja muodostaa jotakin kokonaisuutta, ne murskataan uudestaan. Kohta en enää tiedä, mikä pala menee mihinkin. Kohta en enää osaa koota itseäni. Musta ei tule kokonaista. 


Ainoa asia mitä voin toivoa on se, että tää olo ei kestä ikuisesti.
Että aina kun mä nään sun nimen, mä en hajoa. Tai aina kun ajattelen sua en ala itkeä, koska mulla on niin kova ikävä. Että mä voisin olla onnellinen sun puolesta, kenen kanssa ikinä aiotkaan olla loppuelämäsi.


Että mä voisin itse olla onnellinen.
Jonkun kanssa.
Joskus. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Ihonhoitoa

En tiiä johtuuko tyroksiinista vai sokerista mitä oon kyllä vetäny aina ihan törkeenä, mutta mun iho on ihan kamala nykyään. Hirveesti finnejä ja etenkin on alkanut tulemaan niitä ihonalaisia, suuria kipeitä möttejä. Jumalauta. 

Haluaisin mennä ihonpuhdistukseen, mutta nyt ei kyllä ole sellaiseen varaa. Hämeenlinnassa taisi maksaa sellainen 69€. Tässä muutamia sota-aseita mun paskaa ihoa vastaan, mitä käytän päivittäin / viikottain. 


Garnierin kasvovesi. Tätähän on nyt kamalasti mainostettu. En osaa oikein sanoa, että onko tämä nyt parempaa kun mikään toinen kasvovesi, mutta ihan kasvovetenä ajaa asiansa. Mun herkälle ja atooppiselle iholle on ainakin sopinut hyvin.

Lumenen clear it up! Kuorii hellävaraisesti ja puhdistaa. Ihan samanlaista mönjää kun Nivean vastaava mitä olen käyttänyt, mutta toimii ihan jees peruspuhdistukseen.


Seuraavaksi kosteutuspuoli. 
Jokaisen trendikkään keittiöstä ja kylppäristä löytyy nykyään kookosöljyä. Mulla se on ihan toi Cocovin kookosöljy. Ihan hyvää settiä. Käytän ruuanlaitossa, hiuksiin ja iholle. Kookosöljyn terveellisyydestä ruuanlaitossa ollaan kahta eri mieltä, koska se sisältää kovia rasvoja jotka yleisesti ottaen on huonoja. Toisaalta kookosöljyllä on paljon hyviä vaikutuksia myös. Ostin tätä alunperin sen vuoksi, että kilppariryhmässä suosittelivat paleluun. Iholla ja tukassa jees, käytän tukkaan ja ihoon 1-4 krt kuukaudessa.

Erisanin perusrasva on aika jees. Erisaneissa ei ole hajusteita joten ne sopivat allergisille ja astmaatikoille - eli just mulle. Koostumus on miellyttävä ja se leviää helposti. Imeytyykin suht nopeasti. 

Nivean peltipurkkirasva. Täähän on tosi suosittu tuote. Ja ihan parasta! Vaikka onkin sellasta tököttiä että saa tosissaan levitellä naamaansa, kyllä se myös toimii. Mun iho on paljon kimmoisampi ja kosteampi ihan satavarmana ja se johtuu tästä Niveasta. Loistava. Lisäksi se tuoksuu hyvältä <3

Iholle on myös tärkeää saada erilaisia rasvahappoja ja muita lisäravinteita. Rasvahapoista en ottanut nyt kuvaa, mutta omega 3 tulee syötyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Sitten on ystävämme sinkki. Lisäksi mulla on tuollasta Solgarin Skin, Nails and Hair -nappulaa. Sisältää erilaisia juttuja, mitä iho, kynnet ja hiukset tarvitsevat hyvinvointiin. Myös MSM -jauhetta syön säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään koitin taas aloittaa tuon säännöllisemmän. Se vaan maistuu niin helvetin pahalta, että ei kamalasti innosta :D 



Tällä hetkellä iho voi paremmin kun esimerkiksi 2 viikkoa sitten. Kiitän tästä Nivean peltipurkkirasvaa sekä kasvoveden säännöllistä käyttöä. 

On olemassa monia lisäravinteita näiden lisäksi, mitkä jeesaa ihoa (ja hiuksia). Tässä vaan oli muutama, mitä itse tulee enempi käytettyä. Kaksi tärkeintä asiaa ihon hyvinvoinnille ovat kuitenkin puhdistus (ÄLÄ IKINÄ NUKU MEIKIT NAAMALLA, AINA POIS) ja veden juonti! Vesi, halvin hoito moneen asiaan.


Jakakaa ihmeessä mun kanssa. mikä teitä on auttanut hiusten ja ihon hyvinvointiin? :) 

torstai 5. helmikuuta 2015

Reksukan eläinlääkärireissu

Reka on jonkun aikaa välillä konkannut sen vasenta takajalkaa. Jotenkin oon ajatellut, että se vois johtua jostain lihasjumista jne. Lähiaikoina se ei kuitenkaan antanut nostaa oikeaa takajalkaa -> ei siis antanut koko takapään painoa vasemmalle jalalle. Maanantaina se vinkaisi, kun leikittiin lumihangessa. Se riitti mulle.

Soitin tiistaina tuohon Animagiin, että mitähän tutkimuksia pitäisi tehdä? Itse olin aika varma, että Rekalla on sen lonkissa jotain vikaa. Jätkä on kuitenkin cane corson ja amerikan akitan mix, eli kokoa löytyy. Lonkkadysplasia ja muut lonkkien ongelmat ovat aika yleisiä isoilla koirilla. Varattiin suoraan Rekalle aika röntgenkuviin. Sain ajan jo seuraavalle päivälle eli keskiviikoksi. 

Iskä lähti (mun) henkiseksi tueksi mukaan. Reka oli tosi nätisti lääkärillä. Aulassa oli toinen koira joka huusi täyttä huutoa Rekalle, eikä Reka tehnyt elettäkään siihen suuntaan. Taisi jännittää uusi ja outo paikka. Vaa'allekin herra meni tosi nätisti, tosin niin se on aina mennyt. :) 

Rekan otti vastaan pieneläinsairauksien erikoislääkäri Tarja Forell. Forell vaikutti heti alusti alkaen tosi asialliselta sekä ammattitaitoiselta. Osasi käsitellä Rekaa tosi hyvin, vaikka Reka tosiaan vierastaa vieraita ja on arka, eikä anna vieraiden yleensä koskea. Ensin Forell taivutteli Rekan jalkoja, ja sanoi, että vasemman jalan polvi on turvoksissa. Siellä ainakin olisi jotain. 

Käytiin Forellin ja Rekan kanssa ulkona. Hölkkäsin Rekan kanssa, jotta lääkäri näkisi miten se ravaa jne. 

Otettiin röntgenillä lonkkakuvat ja lisäksi polvikuvat. Reksu piti tietenkin rauhoittaa kuvauksen ajaksi. Jätkä otti lääkepiikit tosi hyvin, ei liikahtanutkaan. 

Rekan lonkkia Forell kehui hyviksi. Lonkissa ei siis ollutkaan vikaa! Vasemmassa polvessa on niveltulehdus sekä alkava nivelrikko. Oikeasta polvesta löytyi ihan pieni luupiikin alku. Syy olikin siis Rekan vasemmassa polvessa. 

Mitään ristisiderepeämään viittaavaa ei löytynyt. 

Rekalla aloitettiin Cartrophen -pistoskuuri. Niitä laitetaan yhteensä 4, kerran viikossa. Reka sai jo yhden tällä käynnillä. Käyn sen kanssa ottamassa niitä sitten.

Cartrophen ikäänkuin "voitelee" niveltä ja jeesaa tulehdusta. Viimeisellä pistoskerralla on myös lääkärille kontrolli ja Reka saa mahdollisesti kipulääkereseptin, käytetään tarvittaessa. 

"Cartrophen parantaa nivelrikkoisen nivelen toimintaa useilla eri mekanismeilla. Cartrophen parantaa synoviaalinesteen ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa. Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa."

Koko lääkärireissu kuvineen ja tuon Cartrophenin, rauhoittavan ja herättävän kanssa maksoi 291,15€. Rekalla on vakuutus Tapiolassa joka suorakorvasi käynnistä 110,65€. Mulla jäi siis maksettavaa 180,50€. Mielestäni oli aika kohtuullisen hintainen käynti, pelkäsin ihan helvetin paljon korkeampaa summaa, puhelimessa arvioitiinkin korkeampaa hintaa. 

Reka nukkui koko päivän sen jälkeen, kun päästiin kotiin. Käytiin heti pienellä lenkillä, mutta raukka oli vielä niin sekaisin rauhoituksesta, että hoippui vaan eteenpäin tekemättä tarpeitaan. Tänään (torstai) aamulla jätkä oli jo ihan entisensä. 

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen Rekan saamaan hoitoon ja Forelliin. Käymme varmasti jatkossakin tuolla lääkärissä. Mullahan ei ollut mitään kokemusta eläinlääkärissä käynnistä, koska ei meidän ole ennen tarvinnut käydä. Ja Reka on mun ensimmäinen koira.


Cartrophenin lisäksi ostin Rekalle tuollaista Cartivet -ravintolisää. Se sisältää kaikki nivelten terveydelle olennaiset aineet. Kondroiittisulfaatti, glukosamiini ja MSM ovat nivelpinnan keskeisiä rakennusosia. 

Lisäksi nivelten terveydelle on tärkeää saada omega 3 -rasvahappoja. Ostin alkuun tuollaisen pienen purkin Fullolifen Joint Care -öljyä. 


Nyt nivelrikon vuoksi Rekan pitäisi pudottaa painoa 2-3kg. Eläinlääkäriaseman vaa'an mukaan Reka painoi 57.8kg. Tähtään sen kanssa johonkin 55kg - 55.5kg. Reka ei ole nytkään mitenkään lihava, mutta nivelrikkopotilaana sen on hyvä olla hieman kevyempi. Menin Mustiin ja Mirriin katsomaan, että millaista ruokaa nyt sitten syötäisiin. Reka on tähän asti syönyt Brit Caren lamb & rice ruokaa. Brit Carella on myös riisipohjainen light -versioruoka koiran painonhallintaan, mutta päädyin tällä kertaa perunapohjaiseen Profineen. Profinen säkki maksoi 53,90€ ja sisältää 15kg tavaraa. Brit Caren light 54,90€ ja 12kg. Ravintosisältö vaikutti hyvältä. Kokeillaan nyt ainakin säkki tätä ja katsotaan sitten. :) 

Nyt Reka on ihan oma itsensä, yrittää kovasti leikkiä ja sinkoilla ympäriinsä. Minä tietysti nyt tiedosta tuskastuneena koitan rajoittaa toisen riehumista, ettei se ristiside repeäisi sieltä polvesta missään vaiheessa.

Mustissa ja Mirrissä oli muuten hyvä namitarjous, 5pss näitä nameja vain 5€! Mukaan lähti. 


Rekisteröidyin Kennelliiton jäseneksi. Rekallahan on siru, joten sekin löytyy koiranet -palvelusta. Ja nyt omakoirasta myös. :) 

lauantai 31. tammikuuta 2015

Reksun synttärikuvat

Reksukalla oli keskiviikkona synttärit. Hän täytti 4 :) 
Kakkuna toimi Pedigreemakkarasta tehty kasa jossa oli iän mukaan 4 siansaparoa. Ei herra ainakaan valittanut ja söi kaiken. 

"mitä sä äiti meinaat..."

"miks mun pitää istua ruuan edessä enkä saa ottaa?!!"

"tänne sitä kakkua!!!"

"tänks"

Eilen käveltiin taas vaihteeks 12km ja tänään vedettiin 5km jo aamulenkkinä. Oon aika väsynyt ja niin on Reksu myös :D Makaa nytkin tuolla sängyssä. 

Haluaisin Ikeaan osteleen pari juttua.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Purple

Mun tukalle kävi vähän niinku näin...



Reksun kanssa on tutkittu uusia reittejä täällä uusilla mestoilla. Lauantaina käveltiin reilut 10km ja sunnuntaina reilut 16km... ei tarvii varmaan kauheesti kertoo, että tänään ollaan menty vähän vähemmällä lenkkeilyllä :) 

Reksukka on rakkain ikinä. 




Ei olla edes viikkoa asuttu tässä ja mut on jo muutamaan kertaan pysäytetty Reksun kanssa ja kyselty sen rotua ja muita juttuja :) Eilenkin yksi vanha mies alkoi juttelemaan ja kehui Rekaa ja huikkas vielä lopuksi Rekalle "pidä huolta tosta tytöstä!!" :D 

Siwalla pari jätkää meni ohi ja toinen sanoi toiselle "kato ihan vitun iso koira". :D 

Reka itseasiassa kävikin vaa'alla taas perjantaina, 57.4kg oli paino. 
Iso mies :) 


Vitsi mulla on hyviä ystäviä. Noora lähetti mulle leffalippuja postissa, koska oon ollut niin depis. Halus piristää mua. Aloin itkeen kun avasin kirjekuoren :D

Ja tänään Annilta tuli kortti :) 

Mun ruokavalion muutos on tuottanut hieman tuloksia, lokakuusta -7,5kg. Minä happy. :)