torstai 12. maaliskuuta 2015

Rekan TTA -leikkaus

24.2.2015 Hämeenlinnan Animagissa Tarja Forell diagnosoi Rekalle ristisiderepeämän. Kyseessä siis sama nivelrikkopolvi jossa myös niveltulehdus. Reka rauhoitettiin ja Forell tunnusteli polven jne. Soitin käynnin jälkeen heti Univettiin, koska Animagi on Hämeenlinnassa niin pieni, ettei tee tuollaisia operaatioita. Lähin Animagi joka olisi leikannut, on Tampereella. En kuitenkaan halunnut lähteä sinne asti, koska mielestäni oli tärkeää, että Reka pääsee leikkauksen jälkeen heti nopeasti kotiin ja että kontrollit jne ovat lähellä omaa kotia. Mun luota kun tohon Hattulan Univettiin ajaa noin 10 - 15 min. 

Univetin internetsivut kirjoittavat TTA -leikkauksesta seuraavasti:

"Tavallisin ortopedinen vamma koiralla on ristisidevamma. Ristisidevamman hoitomenetelmä riippuu mm. koiran koosta, rodusta, iästä, aktiivisuudesta, ja käyttötarkoituksesta. Kun leikkaus on tarpeen, on syytä valita se leikkaustapa, mikä on paras juuri kyseiselle potilaalle. Isoille aktiivisille koirille on kehitetty uudenaikaisia leikkausmenetelmä, ns. TTA-menetelmä (Tibial Tuberosity Advancement). TTA-menetelmä soveltuu erityisesti suurten ja jättirotuisten koirien polven ristisideleikkaukseen.

TTA-tekniikassa sääriluun harjanne siirretään eteenpäin ja polvinivelen kulmaa muutetaan, jolloin ristisiteen repeämisen aiheuttama polvinivelen löysyys saadaan korjattua. Uuden tekniikan ansiosta jalan toimintakyky palautuu huomattavasti nopeammin."
Univetin eläinlääkäri, Juha Virolainen oli juuri kyseisen viikon lomalla. Olin soitellut hänelle kyllä jo aikaisemmin operaatiosta, koska ristariepäily oli jo olemassa. Univetistä varattiin Rekalle heti operaatioaika ja aika oli 3.3.2015. Reka söi kipulääkkeenä Norocarppia siihen asti. 

3.3. olin ihan paskana. Ennen sitä tietysti piti selvittää, että millä maksan koko homman. Hinta-arvioksi annettiin 1800 - 2000e operaatio + lääkkeet + kontrollikuvat + fysiot jne... Epäiltiin Hoon kanssa, että vakuutus ei maksaisi ristisiderepämää ja oltiin varauduttu maksamaan koko homma puoliksi. Reka on kuitenkin edelleen meidän yhteinen koira, vaikka ei ollakaan yhdessä ja otus asuu mun kanssa. 

Iskä oli taas maailman paras iskä ja vaihtoi vuoroa töissä, että pääsi meidän mukaan sinne leikkaukseen. Mullahan ei ole omaa autoa jne.

Meidän piti olla Univetissä 08.45, mutta oltiinkin paikalla jo 08.05. Mua jännitti varmaan enemmän kun Rekaa. Tosin Rekallakin syke oli hieman korkea kun Juha kuunteli sen sydämen, mutta Reka oli muutenkin aika paniikissa ja yritti lähteä huoneesta vaan pois. Raukka aristaa vieraita muutenkin ja sitten taas kopeloitiin. Lämpö normaali. Reka sai esilääkityksen ja olin sen kanssa siinä huoneessa odottamassa, että ne ottaa Rekan sinne valmisteltavaksi. Se esilääkitys oli kamala, odotin että se olisi ollut joku rauhoittava tms mutta se oli sellainen, joka nosti sen sykettä ihan helvetisti. Se oli ihan kamalaa. Ajattelin että sen sydän poksahtaa...



Sitten ne hoitajat ja se lääkäri tuli takaisin, kuulin kun ne kinas oven takana siitä että nostetaanko Reka vai miten tehdään. Se yksi hoitaja tuntui olevan sitä mieltä, että Reka suunnilleen raatelee sen jos ne nostaa sen pöydälle. Teki  mieli avata se ovi ja sanoa, että minä nostan sen itse jos on noin vaikeeta....

Rekalle laitettiin kuitenkin kuonokoppa, koska esilääkitys poistaa tosiaan estoja jne. Sitten se nostettiin pöydälle ja sitten ne oli viemässä sitä. Muistan koko loppuelämäni sen Rekan ilmeen kun ne lähti viemään sitä ja mä jäin siihen huoneeseen. Vaikka se oli ihan sekaisin siitä lääkkeestä, se katsoi mua tosi hätääntyneesti, että enkö mä tule sen mukaan.... itkettää edelleen kun ajattelee edes sitä tilannetta. 

Sitten menin takaisin siihen lääkäriaseman aulaan missä iskä odotti mua, ja itkuhan siinä tuli aivan heti... 

Venasin koko sen ajan siinä aulassa. Iskä kävi kaupassa hakemassa ruokaa tms. Joskus yhden aikaan kysyin, että missähän vaiheessa se Reka on... vähän yli klo 14 Juha tuli ja pyys meidät siihen, näytti kuvan siitä Rekan jalasta mihin se implantti on laitettu jne ja kertoi että Rekan veriarvot jne oli ihan normaalit. Ristiside oli täysin poikki, nivelkierukka ehjä (onneksi!!!). 

Sitten ne hoitajat toi Rekan huoneeseen, Rekalla oli putki kurkussa varmuuden vuoksi, että happi kulkee. Ja kanyyli vielä paikoillaan, että jos tulee takapakkia niin saa nopeesti veriyhteyden. Kieli roikkui ulkona, kaveri näytti aika kuolleelta. Reka siis oli ihan tajuttomana edelleen. Herätettä ei kuulemma anneta tommoisissa, että se koira saa herätä itse unen kautta "luonnollisesti". 

Siitä Reka alkoi sitten heräilemään. Sille oli laitettu opiaattilaastari kipua varten kylkeen ja jalka oli paketissa siististi. Epiduraalin takia sen jalat ei kantanut, joten kun se oli hieman heräillyt niin kannettiin se autoon kahden hoitajan ja iskän kanssa. Onneksi saatiin kantoalustaa sieltä lainaksi. Koko automatkan Reka piippasi takapenkillä ja oli sekaisin kun seinäkello. 

Oli ihan saatanamoinen duuni saada se iskän kanssa kaksin kannettua kotiin. Iskällä on sedan joten takapenkkitilaa ei tosiaan ollut liikaa... 



Rekan jalat ei kantaneet vielä illallakaan. Jätkä alkoi itkemään ihan tajuttomasti pissahätää, joten en voinut muuta kuin laittaa pyyhkeen sen alle ja painaa virtsarakkoa, jotta se tyhjenisi. Jätkä rauhoittui heti. Oli kuitenkin siis niin tajuissaan, ettei tahtonut vapaaehtoisesti pissata allensa. Mutta kun jalat eivät kantaneet niin ulos ei päässyt joten pakko... 

Ekan kerran ulos päästiin jo yöllä, Reka lähti kolmella jalalla, mutta käytti ihan pienesti pakettijalkaansa. 

Koko yön jätkä itki pienesti. Se oli ihan yhtä helvettiä, kun en tiennyt, että mikä on. Kotiutusohjeissa luki, että opiaattilaastari aiheuttaa harhoja ja uikutus johtuu siitä. Valvoin koko helvetin yön ja koitin rauhoitella jätkää. Nimeensä se reagoi ja oli pari sekunttia hiljaa, mutta sitten se koomailu ja ohituijottaminen jatkui taas itkun kera. Tässä on siis keskiviikkoaamulta videota, olin itse ihan loppu... 

(toi tyynyliina on peittämässä opiaattilaastaria ettei se pääse nuolemaan sitä, koska en pitänyt kauluria sillä heti kun jalka oli vielä paketissa ja vahdin koko ajan ettei se koske jalkaan)

Soitin Univettiin ja kysyin, että mitä helvettiä mä teen ton kanssa, että se itkee taukoamatta. Hoitaja kävi kysymässä lääkäriltä ja saatiin lupa ottaa opiaattilaastari helvettiin. Vaikutus kestäisi kuulemma vielä noin 10h. Jos Rekalle tulee kipuja saisi se Rimadylin lisäksi tramaleita tms, koska otettiin laastari aikaisin pois. Jo parin tunnin päästä laastarin poistamisesta Reka nukahti. Ja itekin pääsin vihdoin vetämään parin tunnin unet.

Iskä tuli iltapäivällä käymään ja sain nukuttua, kun se vahti Rekaa. Itseasiassa Reka kyllä nukkui mun kanssa sängyssä, mutta iskä puuhasteli kaikkea täällä (muun muassa teki ruokaa), niin siihen nukahtaa aina :D Rauhottavaa touhua jostain syystä. 

Tässä on seuraavalta päivältä muistaakseni kuva.


Rekan makuullemeno paketin kanssa oli tosi hasardia. Pakettihan ei taipunut yhtään ja pelotti, että se murtaa koko jalkansa kun könyää ton kanssa. Jonkun verran se myös valui alaspäin ja kun se oli valunut jonkin verran  sheivatun alueen "yli" niin otin paketin pois. Torstaina. Sitä olisi voinut pitää ja olisi ehkä hyväkin ollut lauantaihin asti, mutta ei tosta touhusta paketin kanssa tullut mitään. Alasmeno helpottui heti kun jalka edes vähän meni koukkuun. Aloitettiin haavan suihkuttelut heti. Haavaa piti siis suihkutella pari kertaa päivässä. Suihkuttelu käsitykseni mukaan poistaa kuollutta solukkoa ja tehostaa verenkiertoa = haava paranee nopeammin. 

Kauluria pitää pitää, ettei kaveri nuole haavaa. 

Ennen suihkuttelua, just avattu haavapaketista.

Reka ei pidä kaulurista. 

Perjantaina illalla koin järkytyksen kun Reka söi ruokaansa. Sen leikatun jalan kinner oli turvonnut ihan helvetisti. Se oli tyyliin golfpallon kokoinen. Ja eikun soittoa taas Univettiin... Todennäköisesti tulehdus. Hoitaja sekoili jotain, että pitäisi aloittaa antibiootit. Minä siihen, että onhan tämä syönyt leikkauspäivästä asti antibiootteja... mentiin lauantaina näyttämään jalkaa eläinlääkäri Petralle. Vaihdettiin Rekan antibiootit, Petra kirjoitti papereihin että todennäköisesti pieni haavainfektio tai imusuonitulehdus. Rekan jalasta otettiin nopea kuva, ja implantti oli hyvin paikoillaan (ei siis johtunut siitä). Vaihdettiin antibiootit. Tulehdusarvot olivat koholla.  

Tein kintereeseen kylmäkuumahoitoa. Eli vuorotellen muutaman minuutin ajan kylmää ja kuumaa, jotta aineenvaihdunta tehostuisi ja turvotus häviäisi. Nyt tällä hetkellä kinner ei ole turvonnut joten uskon tulehduksen laantuneen.



Kaulurin kanssa kesti 4 yötä, että päästiin nukkumaan kokonaisia 7-8 tunnin yöunia. Jätkä meni ihan paniikkiin tosta. Lisäksi kun toi on niin helvetin iso laitos niin se törmäili sen kanssa joka paikkaan eikä päässyt oikein maatenkaan hyvin... nyt menee jo paremmin. 

Ulkona Reka käyttää jalkaa jo aika mallikkaasti tasaisella. Pienissäkin ylämäissä (joita koitetaan välttää, tosi vaikeaa kun asuu mäen päällä...) huomaa, että jalassa on käyty. Tasaisella ei välttämättä huomaa. Reka inhoaa haavan suihkuttelua, nostaa ja aristaa jalkaansa aina. Syönyt normaalisti leikkauksesta lähtien.

Vielä seuraavat 7 viikkoa käydään vaan tarpeilla pihalla ja sen jälkeen saa lisätä liikuntaa pikkuhiljaa. Tikit poistetaan maanantaina ja silloin varataan Rekalle myös ensimmäinen fysioterapiakerta. Aion käydä sen kanssa siellä muutamia kertoja, koska haluan että jalasta tulee mahdollisimman hyvä. Ensimmäinen fysioterapiakerta kuuluu operaation hintaan, samoin tikkien poisto.

Maksoin (maksettiin) leikkauksesta n. 2200e (operaatio, lääkkeet, kauluri, suojapuntti, eka fysiokerta, haavakontrolli). Fysiot maksaa muistaakseni ekan kerran jälkeen 55e kerta. Lauantain päivystysreissusta maksoin 170e. Kontrollikuvat otetaan kuuden viikon päästä leikkauksesta eli huhtikuun puolessa välissä. Niille hintaa tulee noin parisataa. 

Nyt näyttää meno jo aika hyvältä, ottaen huomioon että leikkauksesta on tosi vähän aikaa. 

Tässä kuva haavasta 8 päivää leikkauksen jälkeen:

Ja potilas itse lähettää terkkuja:

Lievästi sekava postaus, mutta toivottavasti jollekin samassa tilanteessa olevalle on apua. Vastaan mielelläni myös kysymyksiin Rekan leikkauksesta, jos sellaisia tulee. 

Ja päivitän toki miten Rekan fysiot jne menee. :) 
Nyt ei oikein kuulu itselle mitään muuta kuin tuon otuksen hoitoa, vaikka joku kehtasikin ehdottaa että jättäisin sen yksin kotiin häsäämään... hohhoijaa. Koitan päivitellä muutakin pian. :)